Muistan miten skidinä otti kupoliin kun kaikki itselle tuntemattomat tiinat,miinat,keijot ja veijot tuli päivittelemään miten olet voinutkaan kasvaa viime näkemästä niin hurjasti ja sitä ollaan niin isoa tyttöä jo! Totuushan oli että nämä ihmiset oli nähneet sut viimeksi äidin sylissä juomassa tissistä kun olit alle vuoden vanha. Se vaan on valitettava tosiasia mikä jokaisen on hyväksyttävä että lapset kasvaa ja me aikuiset vaan rupsahdetaan päivä päivältä enemmän. Nimimerkillä kylpyhuoneen kaapista löytyy ikääntymisen merkkejä vähentävää kasvovoidetta sillä tajusin,että muutaman vuoden päästä on turha yrittää tehdä enää mitään joten päätin aloittaa ajoissa. Ja mikä hirveintä,huomaat itse tulleesi siihen ikään! Tajuat päivitteleväsi jos et ääneen niin ainakin hiljaa mielessäsi,miten se kaverin pikkusisarus tai tuttavaperheen lapsi jota hoidit joskus teininä ja ansaitsit vähän taskurahaa,voi olla jo niin vanha että eksyt sen profiiliin vahingossa somessa.
Toinen asia mihin vanhempana on suorastaan havahtunut on se miten nappulana ajantaju oli aivan toista luokkaa. Päivät tuntui viikolta,viikot kuukausilta ja kesät ikuisuudelta. Elämä oli yhtä ilonpitoa ja leikkimistä vailla huolen häivää! Niinhän ne jotkut on joskus sanoneet että eläkkeellä ollessaan on kiireisempi kuin koskaan aikaisemmin elämässään,tekemistä on enemmän kuin vuorokaudessaa tunteja ja aika rientää.
Nykyään sitä ihmettelee mihin se loma joutuikaan kun yrittää pikkuhiljaa siirtää ajatuksiaan arkeen paluuseen. Mietin niitä monia mieleenpainuvia tapahtumia ja kohtaamisia joita tuli taas loman aikana koettua ja iloitsen niistä. Pidetään nyt kuitenkin vielä mielessä että ei se kesä vielä ole ohitse ja nautitaan täysin siemauksin niistä aurinkoisista päivistä jotka saamme ennen kuin kaivetaan taas ne kumisaappaat ja sateenvarjot esiin kaappien perukoilta syksyä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti