Minä ite!

Päätin uhmata kylmää merituulta ja tulla nauttimaan kaupunkilaiseen tyyliin auringosta. Raahasin säkkituolin parvekkeelle,kääriydyin vilttiin ja otin kupillisen teetä.
Viikonloppu meni juuri 4 vuotta täyttäneen kummitytön kanssa touhutessa. Neiti on kekseliäs,pohdiskeleva,reipas,tempperamenttinen ja kaikin tavoin voimanainen ihan kuin tätinsä.

Johdatteluna päivän teemaan,leikitäänpä pieni ajatusleikki. Mietitään synnytystä. Mitä tapahtuu kun lapsi syntyy maailmaan? Ensin hän ilmoittaa tulostaan testaamalla keuhkojen tilavuutta ja äänihuulia,isin ja äidin tärykalvoja koetellaan ensi kertaa. Vauva nostetaan äidin rinnalle ja tuoreet vanhemmat kokevat elämänsä parhaan hetken ja itkevät onnesta,syystäkin. Viimeistään tässä kohtaa kaivetaan se kamera esille ja otetaan uudesta tulokkaasta kuvia jotta voidaan esitellä tulevalle poika/tyttöystävälle,kun sellainen tuodaan näytille ja vietetään ensimmäinen perheillallinen,miltä meidän pieni Matti/Maija näytti nähdessään päivän valon ensi kerran. Hetken päästä vauva riistetään vanhemmilta ja viedään punnitukseen,otetaan mitat ja kylvetetään. Miltei heti lapsen synnyttyä aletaan arvostelemaan ulkonäköä ja mikä pahempaa,miettimään keltä se lapsi oikein näyttää: "onpa sillä paljon hiuksia ja tuo pieni pyöreä nenäkin on aivan samanlainen kuin mulla pienenä! Silmät on kyllä isältä peritty mutta mites kasvojen muoto?" Onko se sitten tullut äitiin,isään,mummoon vai kummiin? Siitä jokaisella on tietenkin oma mielipiteensä.

Eikö kuulostakin tutulta? Moni tuntee nyt piston sisimmässään. Suurin osa ihmisistä syyllistyy samaan,myös minä nostan häpeäkseni käteni pystyyn. Kuulin viikonloppuna ensimmäistä kertaa että kummityttöni oli sanottu näyttävän minulta. Keskustelimme asiasta kunnes yhtäkkiä hän keskeytti keskustelun ja sanoi tomerasti "en mä näytä keneltäkään,mä näytän itseltäni!". Minusta se oli äärimmäisen hienosti sanottu nelivuotiaalta ja tunsin valtavaa tätimäistä ylpeyttä hänestä. Nykypäivän avainsanoja ovat yksilöllisyys ja ainutlaatuisuus. Kummityttöni lause kuvasti hienosti tätä. Me jokainen olemme uniikkeja,itsenäisiä ja arvokkaita yksilöitä siitäkin huolimatta että näyttäisimme joltakulta tai muistuttaisimme jotakuta,emmekä ole verrattavissa muihin. On myös OK todeta yhdennäköisyys ääneen kunhan muistetaan että ne pienetkin ovat omia persoonia eikä ole sama asia kuin isi ja äiti. Nyt jos voisin,puhuisin kaikkien vauvojen puolesta ja lainaisin viisaan neljävuotiaan sanoja. Silloin ehkä muutkin ymmärtäisivät että niin sinä kuin minäkin todella näytämme itseltämme,emme keltään muulta.